Hieman erillainen viikonloppu

Meillä tämä viikonloppu ollut hieman erillainen, olemme saaneet viikonloppu vieraiksi nuoremman koiramme kera hänen kolmen pentunsa. Nämä ovat tällässiä one in a lifetime juttuja. Kuinka onnekkaita olemmekaan kun saamme nämä pennut tänne, ja saamme rutistella ja halailla heitä mielinmäärin. Ja hyvähän se on pentujenkin alusta asti tottua lapsiin ja vilinään ja vilskeeseen jota meidän huushollista kyllä löytyy.

Normaalisti meillä on jotain projektia joka viikonloppu, jos ei omassa kodissa/pihapiirissä, niin naapurissa asuu kouralinen sukulaisia joiden luona löytyy aina jotain tekemistä. Me emme siis harvemmin perjantai iltana kun työviikko pulkassa heitetä hanskoja narikkaan että vain nautiskeltaisiin tai käytäisi kyläilemässä tai metsälenkeillä tms. Mikä kyllä olisi aivan ihanaa.. <3

Nyt kun oli rauhallinen lauantaipäivä ja emme tehneet mitään, niin oli oiva tilaisuus kun mieskin kotona, joten minulla siinä suhteessa kädet vapaana. Joten päätin leipua hieman pullaa. Viime kereasta onkin jo vierähtänyt aivan liian pitkä aika. Nyt on sitten pakkasessakin kahvipullaa vieraille, tiedän että ne on jo parissa viikossa hävinneet. Mutta josko sitä ottaisi tavaksi joka toinen viikko leipoa, niin ei tarvitsisi joka kerta tehdä niin hervotonta taikinaa :D
Tällä kertaa tein perus korvapuusteja, ja kokeilumielessä suklaapullia. Mutta jälkimmäiset nyt ei ollut sellaisia joita olin kuvitellut niiden olevan. Noh ehkä seuraavalla kerralla parempi tuuri.

Noh tänä aamuna sitten kuitenkin tuntui että johan tässä on maattu jo tarpeeksi, emme oikein osaa olla tekemättä mitään. Kun kuitenkin kaikki paikat hieman rempallaan, varsinkin pihat.No niitä tehdään pikkuhiljaa, ja kun kaikkea tehdään aina sieltä täältä ja tuolta. Eikä tehdä kaikkia kerralla kuntoon, niin kaaos on valmis :D Ja aina joutuu purkamaan jonkin osan, kun on keksitty toinen asia.

Nyt vuoroon sitten tuli kuusiaita jonka olemme istuttaneet jo viime keväänä pihatiemme toiselle puolelle, naapurimme ja meidän pihamme väliin.

Jo viime kesänä nämä meidän pihamiehet nostivat meidän pihatien sitten heti melkein sen jälkeen kun olimme kuusiaidan istuttanut, joten se jäin aivan kamalaan monttuun. Johon miehenikin talvella sitten päätti ajaa kuorma-autolla :D Nekin jäljet ovat korjaamatta.
Onneksi kuusiaita on vasta vuoden vanha niin sen pystyy hyvin vielä nostamaan, varsinkin näin syksyllä kun ovat lepotilassa ja ei ole paahdetta. Joten ne voivatkin muutamanpäivän olla ilman että ne joutuisi istuttamaan valeeseen.
Meillä on sinäänsä onni että kaivinkone löytyy pihasta ja kauhakuormaaja, niin jos keksimme tälläisiä pikku projekteja, niin niitä pystyy kyllä tekemään ihan itsekseen. Mutta materiaalihan se ongelma on, se on niin kamalan kallista.

 Ja kun talon lainarahat ovat kuihtuneet jo aikapäivää sitten, niin ei sitä ole monia tonneja laittaa pelkkiin multakuormiin saati kasveihin, ja varsinkin kun olen itse kotona ja mies vaan tienaa meillä. Niin kyllä se kaikki raha menee aivan johonkin muuhun kun pihan rakentamiseen, tai autokatoksen tekemiseen, saati kodin sisutamiseen

Nyt sitten on kuusiaita nostettu ylös ja meillä oli varastossa tähän sopivaa multamaata, joka nyt ei aivan priimaa ole. Mutta tähän kuusiaitaan juuri sopivaa tavaraa. Kalkitsen ja lannoitan mullan vielä ennen kun käyn istutuspuuhiin, Näin ainakin saadaan siihen hyvät lähtökohdat.

Minua on kauan ärsyttänyt juuri tämä meidän pihatie kun se on niin keskeneräinen, ja ei ole viihtyisä. Puuttuu valot ja juuri tämä viidakossa kasvanut kuusiaita ollut aivan kamala.

Kun muutimme meidän tärkein prioriteetti pihalle oli saada nurmikot vihertämään ja kasvamaan, kun on koirat ja pieni lapsi. Näin saimme hänelle hyvät oltavat myös leikkiä pihalla. Muita kasvihommia sitten kerkiää myöhemmin, joten kaivoimme puunkuopat ja multasimme ne. Tosin kyllä niissäkin jo puut kasvaa.. :D

Kun saamme kuusiaidan istutettua uudestaan, ja ennenkun päälystämme pihatiemme uudella paremmalla kivituhkalla, niin kaivamme vielä uran pihan puoleiselle reunalle, johon olemme vihdoin ostaneen pollari valaisimet, jotka nyt olisi tarkoitus saada pikinmitien toimintaan ja valaisemaan pihaa. Näin tämä sisäänkäyti pihatie saisi sen kaipaamansa komeuden, Ja kuusiaita saisi nyt rauhassa kasvaa.

Loppuilta meneekin vielä pentuja haliessa ja rutistaessa, sillä he lähtevät myöhään tänä iltana vielä takas kasvattajalleen. Vielä kolme viikkoa myös tämä äitikoira on heidän kanssaaa, ja sitten tulisi Wella kotiin. Johan se on ollut jo kohta kaksi kuukautta poissa meidän luotamme.

Hieman erillainen postaus. Mutta kiva välillä kirjoitella meidän arjesta, ja touhuista.

Ihanaa sunnuntai iltaa kaikille! Nauttikaa, ja lähtekää virkeinmielin seuraavaan viikkoon :) Kohta on jo perjantai <3

-Jessica-